Shaun of the Dead on kuivan brittiläinen romanttinen komedia, jossa sattuu olemaan lisäksi zombejakin. Tällaista sanovat iskulauseet ja totta tämä myöskin on: vaikka kuolleet heräävät joukolla henkiin ja alkavat perinteisesti pureskella ihka-oikeasti-eläviä, on elokuva silti romanttinen ja ennen kaikkea hauska. Pikkiriikkinen budjetti sallii yllätyksellisyyden, ja niinpä elokuvassa on myös muutama oikea (lue: verinen) kauhuelokuvakohtaus. Tätä katsoessa pysyy hereillä.
Leffan voi huoletta julistaa "brittihuumorin moderniksi helmeksi", muttei tämä välttämättä mikään ikimuistoinen klassikko ole, niin kuin innokkaimmat tapaavat väittää. Periaatteessa tässä vain esitellään hahmot ja kävellään pisteestä A pisteeseen B. Päähenkilö Shaun on symppis perusluuseri, jonka suuri suunnitelma selvitä zombeista on piiloutua kapakkaan, joka tuntuu hänen kipakan tyttöystävänsä mielestä olevan ainoa paikka jota mies osaa yleensä ajatellakaan. Tähän kun lisää pienen kaartin sivuhahmoja joiden kemiat eivät osu aina yksiin, on puolentoista tunnin viihdepläjäys kasassa.
Näyttelijöiden välillä kemiaa on roolihahmojenkin edestä, ja uskaltaisinpa veikata, että monet jutuista on improvisoitu kuvausten aikana. Tasaisen hyvä meininki on pyhä totuus Shaunista puhuttaessa, sillä en ainakaan itse muista kolmenkaan katselukerran jälkeen yksittäisiä vitsejä joille olisin höhöttänyt, vaikka paljon höhötettyä tulikin. (Poikkeuksena vuoden 2004 hauskin kohtaus, eli se, joka koostuu Queenin biisistä, biljardikepeistä ja kamera-ajosta.)
|
