Tulinpa hankkineeksi ikään kuin puolivahingossa tämän Sonyn kannettavan pelikoneen. Se herättää kieltämättä hyvin ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta laite on niin ulkonäöltään kuin ominaisuuksiltaankin varsin seksikäs ja haluttava, mutta toisaalta taas se tärkein, eli pelitarjonta tuntuu näin muutaman viikon kokeilun jälkeen hieman ontuvan. On kuitenkin sanottava, että helmiäkin pelilistalta löytyy, kuten Ridge Racer ja GTA: Liberty City Stories.
Teknisesti PSP:n pelit lähentelevät PS2 -pelejä. Tekstuurit eivät ole aivan yhtä tarkkoja, mutta pienellä ruudulla moinen ei juuri haittaakaan. Puhtia koneesta löytyy niinkin paljon, että GTAn suurkaupunkikin jaksaa pyöriä vielä pelattavasti, vaikka pientä nykimistä esiintyykin.
PSP:stä löytyy myös Memory stick duo -korttipaikka. Laite pyörittää musiikkia (mp3, wmv, yms) ja videoita (mp4) sekä näyttää digikuvia (jpeg ym). Käytännössä siis kotipolttoinen musiikin kuuntelu ja elokuvien katselu onnistuu hyvinkin helposti. Kotikutoisen (homebrew) softan pyörittäminen ei sen sijaan niin helposti käykään. Sony on pyrkinyt jokaisessa käyttöjärjestelmäpäivityksessään tekemään hakkereiden elämän yhä vaikeammaksi. Toisaalta ihan ymmärrettävää, sillä pelien kopioiminen syö tietenkin pelitalojen tuloja. Toisaalta itseäni kyllä kiehtoisi pelata retropelejä emulaattoreilla.
Kaikkiaan Sony PSP on mukava laite, jolla soisi tekevänsä muutakin kuin surffata wlanin kautta netissä samalla kun istuu vessanpöntöllä. Vain pari hyvää peliä eivät vielä takaa laitteelle kovin pitkää elinikää. Sopii toivoa, että laatupelejäkin vielä markkinoilla nähtäisiin.
|
