Moni Crackdownia odottanut on varmasti olettanut saavansa uuden GTA-kloonin, onhan pelin pääsuunnittelija David Jones, joka on sentään yksi kyseisen pelisarjan ensimmäisen osan päävaikuttajista. Vaan eipä Crackdownilla ole juuri muuta tekemistä GTA:n kanssa, kuin sopivan suuri pelialue, jossa sopii kohtuullisen vapaasti mellastaa.
Pelin päähenkilönä toimii supersankarimaisia voimia omaava agentti. Pelin kuluessa hahmon taito hyppiä varsin näyttäviä loikkia, kehittyy. Yksi pelin pointeista onkin nimenomaan talojen käyttäminen liikkumiseen mahdollisimman monipuolisesti. Välillä sieppaa oikeasti mahanpohjasta, kun hyppää korkean talon katolta toisella, toivoen, että hyppyvoima piisaa. Myös hahmon ampumistaidot sekä kestävyys kehittyvät, mitä pidemmälle peli etenee.
Yhtenäistä juonta pelissä ei ole, mikä onkin ihastuttavan tuore irtiotto yleisestä tavasta nykypäivän pelibisneksessä. Monesta pelistä lupaillaan kovastikin epälineaarista, mutta totuus on kuitenkin yleensä toinen. Crackdownissa päävihollisen luolaan voi rynnätä suinpäin vaikkapa heti ensitöikseen, mutta kannattaako se, on hyvinkin eri asia. Pelin pääideana on lahdata mahdollisimman monta rikollisjengin pääjehua. Kriminaalijohtajien poistuessa jalat edellä takavasemmalle, katujenkin pitäisi rauhoittua. Rutkasti on kuitenkin töitä tehtävä, ennen kuin kaupungin kaduilla olisi todella turvallista liikkua.
Crackdown on idealtaan kohtuullisen tuore, visuaalisesti erittäin näyttävä, sekä toiminnaltaan intensiivinen. Pelissä yhdistyy varsin onnistuneesti päätön räiskintä sekä tasohyppely. Hieman suhtautumisesta riippuen, Crackdowniin saattaa kyllästyä nopeastikin, mutta itse tykästyin kyllä peliin yllättävänkin paljon, kunhan annoin sille vain hiukan aikaa. Anna Crackdownille pikkusormi...
|
